"Kyllä sitä kaikin puolin aika yksin jää" : Naisen tukeminen raskauden keskeytyessä.

Terveydenhoitajat ja kätilöt kohtaavat työssään naisia, jotka ovat kokeneet keskenmenon tai sikiöperäisistä syistä tehdyn raskaudenkeskeytyksen. Tämä opinnäytetyö käsittelee raskaudenkeskeytymisen kokeneiden naisten tukemista kätilön ja terveydenhoitajan näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää naisen tukemisen toteutumista ja jatkuvuutta keskenmenon tai sikiöperäisistä syistä tehdyn raskaudenkeskeytyksen jälkeen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata naisten kokemuksia saamastaan tuesta ja tuen tarpeesta. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaista tukea nainen oli saanut, ja minkälaista tukea hän olisi halunnut saada raskauden keskeytyessä. Opinnäytetyön teoriaosa koottiin aiheeseen liittyvistä tutkimuksista, sekä kirjallisuudesta. Raskauden keskeytymisen kokeneiden naisten tavoittamiseksi avattiin Internetiin keskustelualustuksia. Alustukset avattiin keskustelualueille, joilla käsiteltiin raskauden keskeytymistä. Alustukset sisälsivät kaksi avointa kysymystä, joihin oli mahdollisuus vastata vapaamuotoisesti keskustelualueelle tai sähköpostiin. Tutkimukseen vastasi kolmekymmentäkolme raskauden keskeytymisen kokenutta naista. Tutkimusaineisto purettiin aineistolähtöistä analyysimenetelmää käyttäen. Tutkimusaineistoa kuvaamaan käytettiin suoria lainauksia naisten vastauksista. Opinnäytetyön tutkimustuloksista ilmeni raskauden keskeytymisen kokeneiden naisten tukemisen olevan osittain puutteellista. Tutkimukseen osallistuneet naiset olisivat toivoneet saavansa automaattisesti keskusteluapua raskaudenkeskeytymisen jälkeen. Keskusteluapua saaneet naiset olivat kokeneet saamansa avun tarpeelliseksi. Raskauden keskeytyessä saatu informaatio oli usein vähäistä tai puutteellista. Naiset kokivat vähäisen informaation lisäävän pelkoa ja epätietoisuutta raskauden keskeytymisestä ja sen seurauksista. Tärkeänä pidettiin myös molempien vanhempien huomioimista menetyksen jälkeen. Erityisesti vastauksissa painotettiin empaattisen ja ammattitaitoisen kohtaamisen tärkeyttä kun asiakkaana on raskauden keskeytymisen kokenut nainen. Jatkotutkimushaasteeksi opinnäytetyön kautta nousivat aborttiin päätyneen naisen tukeminen, raskauden keskeytymisen merkitys lapsen isälle ja parisuhteelle, kätilön ja terveydenhoitajan välisen yhteistyön kehittäminen keskenmenon tai keskeytyspotilaan hoidossa sekä koetun keskenmenon vaikutus tulevassa raskaudessa. Opinnäytetyön kehittämistehtävän tarkoituksena on lisätä hoitotyön opiskelijoiden keinoja kohdata raskauden keskeytymisen kokenut nainen.In their profession, public health nurses and midwives meet women who have experienced miscarriage or abortion based on genetic reasons. The focus of this thesis is to study the support for these women from the nurses’ point of view. The objective was to study the realization and continuity of support when a pregnancy has been terminated by an abortion. The purpose was to describe women’s experiences and their need for a nurse’s support in hospital or maternity clinic. This thesis reviews the kind of support the women received, and would have wanted to receive after the abortion of pregnancy. The theory used in this thesis was derived from studies and literature on miscarriage and abortion based for genetic reasons. In order to collect material for the study, introductions for discussion were opened on the Internet forums focusing on pregnancy. Introductions included two opening questions. Women were requested to send informal an-swers to the forums or alternatively by e-mail. In total, thirtythree women who had experienced an abortion of pregnancy answered to the inquiry. The received study material was then analyzed using inductive research methods. Some direct quotations from the answers were used in the thesis to illustrate the material received. The results of this thesis indicate that the women whose pregnancy had aborted did not receive sufficient support. The women would have wanted to have more help in terms of discussion and additional information. The women who were given a chance to discuss the matter found it beneficial. The lack of information caused fear and uncertainty towards future pregnancies and the possibility of a miscarriage. Women also thought that both parents should have been taken into better consideration after their loss. Empathic and professional nursing was felt particularly important when a woman has lost her unborn child. Suggestions for future research include the support for woman after abortion and the means of improving the co-operation between midwives and public health nurses. It would also be interesting to research the effects of the abortion of pregnancy on the father, the parents’ relationship and future pregnancies. The objective of the development project was to increase nursing student’s resources and ability to encounter a woman who has lost her unborn child